Tunnen olevani vahva, kun olen hänen kanssaan

Tänään oli pitkästä aikaa todella ihana päivä. En miettinyt oikeastaan yhtään miltä näytän tai itseäni muutenkaan. Olin isän kanssa tänään koko päivän. Autoin häntä remppaamaan saunaa, vaikka en ole edes erityisen hyvä niissä hommissa. Oli kuitenkin todella kivaa. Ensimmäistä kertaa tein saunaa ja ylipäätänsä jotain rakennusalaan liittyvää. Se ei kuitenkaan ole haave ammattini. Lukion jälkeen saan toivottavasti päätettyä mihin jatkan opintoni.

Miksi päivä oli aivan mahtava ? Ensinnäkin olin isäni kanssa. Isäni on aivan mahtava, rakastan häntä. Supermies, joka pelastaa minut aivan kaikelta. Tärkein ihminen minulle poikaystäväni lisäksi. Isän kanssa on aina hauskaa, nauramme miljoonille eri jutuille ja siinä unohtuu omat huolensa. Hän opettaa minulle elämästä paljon, kertoo omasta nuoruudestaan ja antaa neuvoja siitä, mikä ei ole kovin järkevää. Sanoin kuvaamaton. En osaa kuvailla miten mahtava hän on.

Ainoa hetki jolloin mieleeni pyörähti oma ulkonäkö oli siinä vaiheessa, kun menimme syömään. Hän kysyi "otatko vaikka hampurilais aterian". Oli kovin vaikea sanoa ei, sillä isän kanssa otamme aina saman aterian, tosin isä ottaa sen isompana. Sanoin, että minulle riittää salaattileipä ja lasi vettä. Isäni kyllä ihmetteli vähäistä ruokailuani, mutta sanoin, ettei minulle tule nälkä jos teen paljon kaikkea. Se tulee vasta illalla sitten. Tuntui niin kamalalta valehdella isälle. Ehkä olisi aika puhua isälle ongelmistani, tiedän että hän auttaisi minua. Mutta miksi kertominen on niin vaikeaa ?

Anteeksi jos teksti on sekavaa, mutta olen aivan poikki. Huomenna taas vapaapäivä koulusta, joten voin ilomielin mennä töihin isän kanssa taas ! <3

Mella