Tiistai ja keskiviikko meni hyvin. Eipä ollut minkäänlaisia ongelmia ainakaan ajatusten kanssa. Kunnes tuli ne sanat "Oot ollu syömättä pari päivää, onks sulla kaikki ok?". R on siis huomannut, ettei ruoka ole maistunut. EN halunnut valehdella, enkä tehnytkään niin. Sanoin vain, että olen ollut väsynyt ja unohtanut syödä kunnolla. Tänään söin. Vähän riisiä ja pari possun suikaletta. Pitkästä aikaa voin jopa sanoa, että se oli hyvää. En kuitenkaan kyennyt ottamaan lisää ja hieman ruuasta jäikin.
Olen lukenut aids lapsiin liittyviä nettijuttuja. Minun kipuni ei ole mitään verrattuna niihin. Jos vain rahatilanne sallisi, lahjoittaisin rahaa niille lapsille. Sitä ei kuitenkaan ole, joten katsotaan sitä joskus myöhemmin.
Tunnen putoavani syvempään rotkoon. Rotkoon jossa olin ennen, sieltä kapuaminen ylös on vaikeaa. Tiedän etten yksin selviä, mutta avun pyytäminen on vaikeaa. Olen aivan rikki. Tuntuu kun ketään ei välittäisi. En tunne olevani mistään ehjä. Kaikki kaatuu päälle, jopa oma perhe isää lukuunottamatta. Äitini ei ole koskaan pitänyt minusta niin paljon kuin veljestäni. Itse rakastan veljeäni todella paljon. Vanhin siskoni on katkaissut välit minuun, koska hänen mielestä nolaan hänet ja olen lapsellinen dorka. Siskoni on kihloissa häntä nuoremman miehen kanssa ja heillä on yksi lapsi. En ole koskaan nähnyt lasta, paitsi valokuvasta. Ihan on siskoni näköinen. En tiedä miksi, mutta en tunne haluavani sopia hänen kanssaan. Mielestäni hän on se dorka.
Koulukin tekisi mieli lopettaa. Siinä ei kuitenkaan ole järjen haiventakaan, joten käyn lukion loppuun ja sitten työskentelen, vaikka salen kassalla. Mietin asioita ja paljon, varsinkin kun itken ja olen yksin. Olen miettinyt, että johtuuko masennukseni siitä, että perhe asiani eivät ole loistavasti, vaiko siitä, että en osaa ajatella elämäni positiivisia asioita.
Mella
Aina pitäis pyrkiä ajattelemaan niitä elämän positiivisia puolia. Mitkä on hyvin, ja niinku tosiaan kirjoitit tosta aidsista. Niin maailmas tapahtuu paljon pahempia asioita. Sinulla siihen nähden on asiat hyvin. :)
VastaaPoistaJa voit hyvin tehdä asialle jotain, jos vaan tahot.
Ja hyvä kun et enää valehdellu ja kerroit suoraan. Ole vaan rohkea niin huomaat miten paljon parempi olla sinulla on. :)
Mutta sillä tavalla se selviytyminen alkaa, kun ajattelee/puhuu jollekin että mistä tämä kaikki on ylipäätänsä saanut alkunsa.
Monilla se voi alkaa niin pienistä.
Olen minäkin kokenut paljon ikäviä asioita elämässä, ja joskus on tuntunut siltä että onko tässä mitään järkeä.
Mutta en pystyisi ikinä satuttamaan itseäni taikka tekemään mitään sellaista josta tulis paha olo niille jotka minusta välittävät.
Oletko ajatellut ikinä että puhuisit ihan kunnolla jollekin asioista mitkä pyörii sun mielessä? Ihan semmoiselle jolla on kokemusta tällasesta. Minusta tuntuu että kaipaisit kuuntelijaa. Semmosta joka toisi enemmän vastaukia sinulle.
Kunhan vain muistat, että olet juuri hyvä semmoisena kun olet. Ei sun tarvi olla jotain muuta.