Vihaan luokkaani. Tai oikeastaan kurssia jossa olen tällä hetkellä. Kukaan kurssin tytöistä ei tahdo olla kanssani. Kaikki tuttuni ovat eri kurssilla. Nämä toiset tytöt kuiskuttelee keskenään, eikä edes katso minuun päin. Kivaa, eikö ? Tänään kun jouduin pitämään esitelmän luokan edessä, oli todella kivaa katsoa miten kaikki muut yrittivät pidättää naurua. En tiedä mitä teen niin väärin. Olen se luokan "vahvin", mutta heikoin. Jätin esitelmän kesken ja lähdin kotiin. Opettaja ei sanonut asiaan mitään. Poissaolot loistaa tällä hetkellä wilmassani, jotka luultavasti korvaan ensi viikolla, koska keskiviikkona on vain 2 tuntia. Kaikki vahnat arvet aukeutui, ne arvet, jotka sain ala-asteella koulukiusaamisesta. Tuntuu kun olisin ollut taas se pikkuinen tyttö luokan edessä, jolla ei ollut yhtään ystävää. Toivottavasti huomenna jaksaisin katsoa niiden naamaa viellä, koska huomenna 6 tuntia samaa kurssia. KIVAA, Voisin ampua itseni ennemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Suuri kiitos, jos viitsit kommentin jättää.