Jäin tänään koulusta pois, ei vaan aamulla huvittanut mennä. Mulla on kyllä poissaoloja aika paljon, mut ne on luvallisia. Saan tämänkin päivän luvalliseksi, kunhan vaan keksin jonkun tekosyyn. Asioita on pyörinyt mun päässä. Miljoonittain. Käyttääk mun "kaverit" mua hyväkseen? Onko ne oikeesti mun kavereita. Eräs vanha paras kaveri on luultavasti ilkeillyt jotain. Ainakin tuntuu siltä. Yleensä ollaan vaan naurettu yhdessä niitä tyhmiä ihmisiä, jotka jaksaa mua haukkua, mut nyt se ei sanonu mitään. Tuli vaan hymiö ":D". Mitä toi meinaa. Ja sen jälkeen "aika moista" sanat. Tuntuu, että se on kaiken takana. Siis kaikkien niiden ilkeiden juttujen. Tiedän ite tehneeni joskus virheitä, mutta tarviiko sen vieläkin kostaa. Enkö mä ole muka kärsinyt tarpeeksi kaikesta. Koko elämäni esimerkiksi. Mitä jos mun tyhmyydet on ollut kosto siitä, että se paskiainen kiusas mua koko ala-aste ajan. Entäs jos. Mä en kertakaan ollut vihainen sille, vaan ihan normaalisti tutustuin siihen ja alettiin frendaamaan. En koskaan edes maininnut asiasta. Aina mä olin se kauhea ihminen. Sama yks toinen kaveri... Suuttu mulle ihan törkeesti siitä, että lupasin olla sen kanssa, mutta valehtelin sille, et tuli äkkinöinen meno. GET A LIFE. Ne kiusas mua ja pilas mun elämän. Enks mä voi tehdä mitään. ENKÖ?
Hyvä blogi, mutta aika draagista tekstiä:(. Onnea sulle päin!
VastaaPoistaetutukantakaa.blogspot.fi